Erokriisistä eheytyminen
Hylätyksi tuleminen on universaali kokemus, yksi ihmisen syvimmistä ja alkukantaisimmista peloista. Sen juuret ulottuvat elämän ensimetreille. Pienenä lapsena olemme täysin riippuvaisia vanhemmistamme. Lapselle on elintärkeää ylläpitää läheinen kiintymyssuhde hoitajaansa, sillä ilman hoitajan huomiota lapsi kuolisi. Lapsena suurin pelkomme on tulla hylätyksi ikuisiksi ajoiksi pimeään ilman tukea ja turvaa. Aivomme on ohjelmoitu tuntemaan voimakasta hätää silloin kun kiintymyssuhteemme on uhattuna. Kannamme lapsuuden pelkoja huomaamattamme mukana aikuisuuden ihmissuhteisiin.
Olet ehkä kokenut hetken, jolloin rakkaasi jättää sinut ja hylätyksi tulemisen alkukantainen paniikki aktivoituu. Vihan ja epätoivon tunteet heräävät. Ihminen turhautuu tuntiessaan itsensä riippuvaiseksi ja voimattomaksi. Jätetty osapuoli voi tuntea olevansa tuomittu pimeyteen ja yksinäisyyteen, jota ei ole valinnut ja johon ei voi vaikuttaa. Tunteet voivat yllättää voimakkuudellaan, ja ne tuntuvat ottavan vallan. Jos jätetty hylätään toisen ihmisen takia, suru sekoittuu petetyksi tulemiseen ja mustasukkaisuuteen. Jos hylätyksi tuleminen tapahtuu yllättäen ja äkillisesti, ihminen on todennäköisesti shokissa ja epäuskossa. Voi mennä viikkoja ennen kuin jätetty pystyy edes kunnolla käsittämään mitä on tapahtunut.
Hylätyksi tuleminen ja tärkeän ihmissuhteen loppuminen on verrattavissa läheisen ihmisen kuolemaan. Menetys on menetys. Ero tapahtuu kuitenkin toisen ihmisen vapaasta tahdosta. Hän valitsee katkaista olemassa olevan emotionaalisen siteen ja kiintymyksen. Hylätyksi tuleminen tuntuu torjunnalta. Jätettynä on helppo kyseenalaistaa oma arvonsa. Yhteiskunnassamme on paikka ja omat rituaalinsa ihmisille, jotka surevat läheistensä kuolemaa. Heitä ymmärretään ja tuetaan. Erokriisissä olevalla ei ole samanlaista statusta. Ymmärrystä riittää vain tovi. Sen jälkeen on parempi nousta takaisin jaloilleen ja jatkaa entistä vahvempana eteenpäin. Kukaan ei halua katsoa erokriisissä rämpivää pitkään. Hylätyksi tulemisen trauma kärsitään yleensä yksin, poissa muiden katseilta.
Jätetyksi tuleminen on pahimmillaan vakava emotionaalinen kriisi. Se on kaikessa karuudessaan uuden elämän mahdollisuus, joka voi johtaa syvään itseoivallukseen ja kasvuun. Ilman tukea ja apua kaikki eivät kuitenkaan toivu rakkauden ja kiintymyksen menetyksestä. Käsittelemättömät tunteet ja haavat sykkivät syvällä emotionaalisessa alitajunnassa ja estävät avautumasta tulevissa ihmissuhteissa. Kokemuksesta toipuminen vaatii epämukavien ja vaikeiden tunteiden kohtaamista, niiden ymmärtämistä ja käsittelyä.
Kriisi on ajanjakso jonka aikana ihminen voi kokea intensiivistä häpeää, pelkoa, epätoivoa ja itsetunnon romahtamista. Tunteiden voimakkuus tai ylitsevuotavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kriisissä oleva ihminen olisi heikko, riippuvainen tai arvoton. Epätoivon tunteet ovat väistämätön osa toipumista. Vakava emotionaalinen kriisi on parantumisprosessi, joka ei kosketa ainoastaan viimeisintä menetystä. Hylätyksi tulemisen kokemus repii auki syvän ruman haavan, jossa elää aikaisempien menetysten, pettymysten ja sydänsurujen kipu. Kriisi on elämän tarjoama kutsu syvempään eheytymiseen.
Kävin itse läpi tuskallisen erokriisin. Se oli yksi elämäni vaikeimmista ajanjaksoista. Kriisin aikana tutustuin eropsykologiaan jolloin Susan Andersonin The Journey from Abandonment to Healing teki minuun vaikutuksen. Anderson erottelee hylätyksi tulemisesta toipumisen viiteen psykobiologiseen vaiheeseen ja antaa jokaiselle vaiheelle toipumista tukevan harjoituksen. Kirjoitan näistä vaiheista ja harjoituksista tässä blogissa tulevien kuukausien aikana.
Särkyminen (shattering) on kriisin ensimmäinen vaihe, jolloin matto on vedetty jalkojen alta ja elämä on yhtäkkiä menettänyt merkityksensä. Jätetty on shokissa ja kivussa, ja kaikista yrityksistään huolimatta kokee kyvyttömyyttä pitää itsensä kasassa. Läheisen ja tärkeän emotionaalisen siteen katkaisu voi saada ihmisen väliaikaisesti tuntemaan ettei hän voi elää ilman menetettyä puolisoaan. Epätoivo voi olla ylitsevuotavaa, ja riippuvuuden ja avuttomuuden tunteet ovat yleisiä.
Kriisin toinen vaihe, vieroittautuminen (withdrawal) muistuttaa huumeriippuvuudesta vieroittautumista. Tässä vaiheessa jätetty huutaa ja kaipaa menetetyn kumppaninsa perään. Suhteesta vieroittautuminen aikaansaa psyykkisiä ja aivokemiallisia prosesseja, jotka voivat johtaa unettomuuteen, mentaaliseen yliaktiivisuuteen, painon menetykseen, ahdistukseen ja emotionaaliseen ja fyysiseen uupumukseen.
Sisäistämisen (internalizing) vaihe on erityisen vaarallinen ihmisen itsetunnolle. On tyypillistä, että jätetyksi tullut idealisoi entistä kumppaniaan omalla kustannuksellaan. Mieli täyttyy katumuksesta ja pettymys suuntautuu itseen.
Raivo (rage) on toipumisen neljäs vaihe. Kriisin alussa koettu viha on heikkoa uhrin vihaa. Vasta myöhemmin haavoitettu osapuoli on valmis seisomaan jaloillaan ja puolustautumaan. Viha auttaa asettamaan terveet rajat ja luopumaan uhrin asemasta. Raivo antaa tarpeellisen voiman puolustaa uudelleen syntynyttä minuutta.
Kriisistä nouseminen (lifting) on parantumisen viimeinen vaihe. Vaihe alkaa hiljaa ja huomaamatta lyhyinä rauhan ja vapauden hetkinä, jotka pitenevät tunneiksi ja myöhemmin päiviksi. Elämä kaikessa rikkaudessaan alkaa houkutella ja eron käsittely jää taka-alalle.
Erokriisistä toipumisen vaiheet eivät seuraa toisiaan lineaarisesti vaan sulautuvat spiraalimaisesti yhteen. Vakavasta eron jälkeisestä kriisistä toipuminen on aikaa vaativa prosessi, jonka vaiheet voivat olla toistuvia ja limittäisiä. Yksi asia on kuitenkin varma. Ihminen joka kohtaa erokriisin tukahduttamatta tunteitaan ja pakenematta kipua, eheytyy ja on kokemuksensa jälkeen viisaampi, emotionaalisesti itsenäisempi ja todennäköisesti kykenevämpi rakastamaan syvästi.
Järjestän yhdessä Ninnu Koskenalhon kanssa terapeuttisen eroseminaarin 21. -22.3. Lisätietoja tapahtumat -sivulla.
Blogiteksti on julkaistu alunperin Hidasta Elämää -sivustolla vuonna 2013.